En tiennyt, että täällä olisi näin vaikeaa.
Alan pian taas kirjoittaa blogiin säännöllisemmin, nyt en
ole ehtinyt enkä jaksanut.
Joulukuun alussa tein ensimmäiset tentit INSAssa. Tarkoitus
oli tehdä kaksi tenttiä, datan mallintaminen ja tietokannat, mutta menin
tietokantojen alussa paniikkiin ja aloin itkeä enkä oikein onnistunut
lopettamaan. Valvoja huolestui ja sain mennä käytävälle yrittämään
rauhoittumista, vaikka normaalisti salista ei saisi poistua kesken
puolitoistatuntisen tentin. En silti rauhoittunut. Vastasin lopulta
puolentoista tunnin aikana kolmeen osakysymykseen ja tentin jälkeen kanslian
kiva täti vei minut terkkarille. Autossa kanslisti rauhoitteli minua – itkin
edelleen – ja selitti, etten ole todellakaan ainoa, jolle on joskus käynyt näyn,
kerran hän on joutunut soittamaan hätäkeskukseenkin panikoivan opiskelijan
takia. Terkkari, jonka luona olin käynyt muussa yhteydessä kerran aiemmin,
muisti minut, kyseli tilanteesta, vapautti minut opetuksesta loppupäiväksi ja
varasi minulle ajan opintopsykologille, joka on kuulemma ennenkin toiminut
vaihtarien tukena.
Uusin tentit ennen joululomaa ja nukuin lomalla paljon.
Sitten palasin kouluun ja tulin taas kiireiseksi ja väsyneeksi.
Joululoman jälkeen meillä on ollut joka viikko 1 – 2
tenttiä. Joudun lukemaan niihin aika paljon, joten aikaa blogin
kirjoittamiselle ei ole jäänyt. En ole ensimmäisten tenttien jälkeen panikoinut
samalla lailla, mutta olen silti ollut aika huolissani tenteissä pärjäämisestä.
Sain lopulta uusia tentit, ja yhdestä olen saanut arvosanankin, 4/20, joka ei
riitä tentin läpäisemiseen. Seuraava mahdollisuus uusia on syyskuussa, jolloin
olen jo Suomessa. Olen aika varma siitä, että mikään muu tentti ei ole mennyt
sen paremmin. Ymmärrettävästi olen ollut viime aikoina aika väsynyt ja
stressaantunut.
En ole tässä ihan ainutlaatuinen tapaus. Aika moni tänne
tulleista vaihtareista, joiden oli tarkoitus olla vaihdossa koko vuosi, lähti
tammikuun lopussa kotiin. Ainakin yksi tuntemani brittityttö jätti palaamatta
joululomalta – eikä ilmeisesti saanut mitään suorituksia kasaan.
Itse en ole silti lähdössä etuajassa kotiin. Koulu on
mielestäni tukenut minua hyvin, opintopsykologin kanssa jutteleminen auttoi
aikatauluttamaan opiskelua paremmin, ja nyt tenttiputken loppukin häämöttää
ensi viikon torstaissa.
Minulla on teille paljon asiaa, ja yritän pian kirjoittaa
siitä kaikesta.
Ja kaikesta voimattomuudesta huolimatta on minulla silti
täällä enemmän kivaa kuin tyhmää. Viime viikolla kävimme katsomassa uuden
Ghibli-leffan ja laitoimme sinisimpukoita. Se oli mukavaa.
