Hei olen Ada ja menen elokuussa Ranskaan

-->

Comme j’aimerai/ si je pouvais /partir là-bas

Olen saanut Lyonista virallisen hyväksymiskirjeen (meilitse), selvitettyä asumisjärjestelyjä sen verran, että ilmeisesti minulla on joku katto pään päällä koulun kampuksella ja lennotkin varattua, joten ehkä blogin aloittaminen ei ole turhan aikaista. (Lennot monikossa siksi, että menopaluulennot tulivat lähes puolta halvemmiksi kuin yhdensuuntainen lento, jollaisen olisin halunnut. En vielä tiedä tarkkaan, minä päivänä aion tulla takaisin, eikä niin pitkälle kuin ensi vuoden kesäkuuhun ole kaikkialla edes mahdollista varata lentoja. Aionkin lentää vain Lyoniin ja jättää paluulennon käyttämättä. Toisaalta, jos siellä onkin ihan kamalaa, voin hätätapauksessa tulla syyskuun kahdeksantena päivänä takaisin Suomeen.)

Blogi on ehkä tähän mennessä suunnitelluin osa koko vaihtoa, koska sitä olen ihan suunnitellut ja kaikkea. Muusta osasta tiedän sen verran, että olen menossa tekemään tietojenkäsittelytieteen sivuaineopintoja tekniseen (!) yliopistoon nimeltä INSA de Lyon

(eli Institut National des Sciences Appliquées). Asun siellä luultavasti jossakin (asuntotoimisto lupasi välittää viestini asiasta vastaavalle henkilölle) ja on minulla opintosuunnitelmakin, tosin kurssien sisällöt olivat vähän epäselviä. Ainakin tarkoitus olisi suorittaa yksi opintopiste liikuntaa, ja ehkä vähän sitä käpistelyäkin. (Jos joku ei tiedä, käpistely tarkoittaa tietojenkäsittelytiedettä. Ainakaan Wordin automaattinen kieliasun tarkistus ei tunne sanaa.)
Kuten huomaatte, tässä vaiheessa blogi on todella kaunis – varsinkin bloggerin valmiista taustakuvista valittu  ranskankielinen Eiffel-torni-postikortti -tausta on todella hurmaava – mutta lisään tänne ihan oikeitakin kuvia, kunhan pääsen Ranskaan asti. Minulla on vain liikaa asiaa, jotta jaksaisin odottaa sinne asti pääsemistä myös blogin kanssa. (Florent auttoi blogin luomisessa. Tämä kertoo ehkä osaltaan atk-taidoistani. Tekosyynä: blogger puhui minulle ranskaa. Onpa hyvä, että suoritankin vain kaikki opinnot vaihdon aikana ranskaksi.)

Pohdin pitkään, miten puhuisin muista ihmisistä blogissani. (Muista ihmisistä puhumattomuus on tietysti poissuljettu vaihtoehto, tykkään puhua tutuistani.) Täysi anonyymiys tuntui hankalalta: ”Mun poikakaveri sanoi, että mennään vaan näkemään sitä sun yhtä kaveria. Joten me mentiin näkemään mun yhtä kaveria, mutta matkalla tavattiin toiseen mun kaveriin, joka ei ole sen yhden kaverin kaveri, ja se pyysi mua näkemään yhtä kolmatta kaveria, jota en ole tavannut pitkään aikaan. Joten soitin sille ensimmäiselle kaverille, että haluaako se nähdä illemmalla, mutta se olikin sopinut jotain yhden sen kaverin kanssa…” Tein tästä johtuen sellaisen periaatepäätöksen, että mainitsen ihmiset etunimeltä. Jos et siis halua nimeäsi mainittavan ja teet jotakin mielenkiintoista, mainitse asiasta, niin keksin sinulle jonkin upean salanimen! Anonyymiteetin säilyttämiseksi en kuitenkaan erottele esimerkiksi kaikkia kolmea miljoona tuntemaani Lauria sukunimen ensimmäisillä kirjaimille (ja myös koska se näyttää tyhmältä). Jos jäit miettimään, tarkoitinko juuri sitä sinun tuntemaasi Lauria, voit kysyä asiasta minulta.

Toivottavasti huomasitte alun linkin, yritin tehdä siitä värikkään ja selkeän. Kaavailin sellaista, että laittaisin jokaisen postauksen alkuun linkin johonkin kappaleeseen, joka jotenkin kuvaa tekstiä ja jota voi kuunnella sitä lukiessaan. Jos joku ei tunnistanut, päivän kappale on ranskankielinen versio Pieni Merenneito –elokuvan kappaleesta Näin unelmoin. Saa nähdä, keksinkö enää muutaman kirjoituksen jälkeen sopivia biisejä, jos en, jätän koko jutun pois ja tekin kaikki ystävällisesti unohdatte koko ajatuksen.

Tällaista alkuun! Koska lähtööni on vielä kuusi viikkoa aikaa, saatte kivoja postauksia Ranska-mielikuvistani ja vaihtoon lähtemisen suuresta vaikeudesta lähitulevaisuudessa, niitä varsinaisia Lyonia koskevia vasta 20.8. eteenpäin.

P.S. Florent, Iris, Jennifer and anybody else, who might be interested in reading this but doesn’t speak Finnish: I’m sorry but I’m going to write in Finnish anyway. It’s faster, easier and like that I can complain about all the annoying French people I will meet without them understanding me. I’ll tell you about their annoyance personally then!