Akateeminen vapaus, ei niin universaalia kuin luulisi

joki joutava laineillaan/mua lastuna vie mukanaan/ensin mä vapisin aaltojen alla/opin olemaan antautumalla

Hain joskus aikanaan oikikseen, en päässyt sinne (niin kuin selvästi nähdään), mutta muistan yhä valmennuskurssin harjoitustehtävistä erään esimerkin. Tehtävänanto kuului suunnilleen näin: ”Kaverisi Himo Nörtti on perustanut menestyvän teknologia-alan yrityksen, mutta hän osaa vain C++ ohjelmointikieltä eikä lainkaan OYL:ää. Auta kaveriasi seuraavissa ongelmissa.” (Yhdyssanavirhe sanassa ”C++ ohjelmointikieli oli mukana alkuperäisessä tehtävänannossa. En kyllä ole ihan varma, miten se kirjoitetaan oikein. C++-ohjelmointikieli?) Joka tapauksessa, koulu alkoi, ja ensimmäinen kieli jota tulen koodaamaan on C++. Puuttuu enää se menestyvä yritys.

(Muutenkin valmennuskurssin harjoitustehtävissä oli aika outoa huumoria. Muistan ainakin sellaisen, jossa EU:ssa oli tehty direktiivi läpimitaltaan alle 30-senttisten banaanien kieltämiseksi, koska kansalaisten keskuudessa yleistyi vahingollinen tapa nauttia alkoholia kastamalla banaani juomaan ja sijoittamalla se sitten peräaukkoon. Tehtävässä oli muun muassa määritelty peräaukko varsin tarkasti ja siinä kysyttiin auttamaan oikeustieteen professoria, joka halusi vastustaa direktiiviä, koska nautti itsekin aamuromminsa kyseisellä menetelmällä. Näin jälkikäteen voin todeta, että vaikka juristina olisin ehkä rikas, ainakin tykkään paljon enemmän matemaatikkohuumorista.)

Koska laitos mielestään huomioi kansainväliset opiskelijat, meille järjestettiin perjantaina oma infotilaisuus, se oli tosin ranskaksi, mutta yleisestä tilaisuudesta poiketen saimme ainakin powerpoint-esitelmän tulostettuna mukaan. Esitelmän aluksi laitoksen kv-vastaava totesi, että täällä INSAssa panostetaan sitten oppilaiden itsenäiseen työskentelyyn, se on heille tärkeä arvo. Pelästyin. Kokemukseni perusteella itsenäisen työskentelyn arvostaminen tarkoittaa suunnilleen samaa kuin ”lukekaa kirjat ja tulkaa tenttiin, opetus on kallista, ei täällä sellaista järjestetä”. Sellainen on siedettävän rajoissa, jos on jo kavereita yliopistolta ja kirjat ovat kielellä, jota ymmärtää, mutta ei kuulosta kamalan houkuttelevalta näin vaihtarin näkökulmasta. Mietin jo, että hienoa, en tutustu kehenkään enpä opi mitään, tuleepa hyödyllinen vuosi.

Seuraavasta lauseesta ymmärsin erehtyneeni. Vastaava nimittäin selosti, miten opetus täällä toimii:

Luentoja on joka päivä maanantaista perjantaihin kahdeksasta puoli kahteentoista. Sen jälkeen on ruokatauko, ja kahdesta kuuteen on laskari- ja projektiopetusta kaikkina muina päivinä paitsi torstaina, koska torstaina vaihtareilla on ranskaa. Kaikkeen opetukseen osallistuminen on pakollista, ja jos tunnilta on pois, siitä täytyy tuoda lääkärintodistus. Myöhässä ei kannata tulla, koska opettaja voi evätä tunnille pääsyn. Luentosalissa on kiellettyä tupakoida (yllätys?), käyttää kännykkää tai syödä. Veden juominen on ok.

Kysyin myöhemmin ihmeissäni tuutoreilta, onko oikeasti joka ikisellä luennolla pakko olla paikalla. Vastaus oli, että nimet kerätään pistokokeina, joten jos on tuuria, poissa voi olla huomaamatta. Mutta Monsieur Sen-Ja-Sen luennoilta ei kannata olla koskaan, ikinä, milloinkaan pois, tämä nimittäin muistaa kaikki läsnäolijat ja tulee myöhemmin kyselemään, mikset ollut paikalla.

Toinen opetukseen liittyvä kummallisuus on, että kaikki projektityöt tehdään pareittain, ja saman parin kanssa työskennellään koko lukukausi tai mahdollisesti koko lukuvuosi. Sopiva pari pitäisi löytää maanantai-iltaan mennessä, ja olen hiukan hermostunut asiasta. Ymmärrän hyvin, jos kukaan ranskalainen ei halua työskennellä vaihtarin kanssa – parin suoritus arvioidaan yksikkönä ja on tietysti hankalampi pärjätä kehnommalla ranskalla – mutta toisaalta toisen vaihtarin kanssa työskentelyn ongelmaksi voi tulla se, että kumpikaan ei osaa ranskaa hyvin. Saa nähdä, mitä tästä vielä tulee.

Kolmas kummallisuus, josta minua oli tosin varoitettu etukäteen, on pakollinen koululiikunta. Ilmeisesti INSAssa opiskelevien on osallistuttava liikunnanopetukseen (kaksi tuntia liikuntaa viikossa) kaikkina opiskeluviikkoina harjoitteluja lukuun ottamatta. Lajin saa ilmeisesti valita itse. En ole vielä tehnyt valintaa asiasta, mutta harkitsen uintia.

Maanantaina luennot sitten alkoivat melko samansisältöisellä infolla kuin vaihtareille suunnattu. Minulla oli puoli kahdelta tapaaminen kv-vastaavan kanssa learning agreementin allekirjoittamiseksi (paperi, josta selviää Erasmus-byrokratiaa varten, mitä kursseja luen). Tapaaminen myöhästyi (todistus: Ranska), pääsin sisään toimistoon vasta seitsemää vaille ja pyysin saada uuden ajan, mutta vastaavan mielestä paperini saataisiin kyllä hoidettua ihan hetkessä, mitä kursseja otatkaan? Ai, onko tuollainenkin kurssi olemassa? Ja miten sukunimesi kirjoitettiinkaan, alkoiko se H-A? Ai ei?

Tämän seurauksena tulin luennolle myöhässä, mutta siinä vaiheessa, kun luennoitsijalla oli vielä ensimmäinen kalvo esissä. Samaan aikaan kanssani sisään astui joku poika. Luennoitsija keskeytti opetuksen ja katsoi meitä, jolloin sanoin hermostuneena, että olen pahoillani, että olen myössä, Madame Se-Ja-Se ei päästänyt minua lähtemään. Luennoitsija ilmoitti puhuvansa madamen kanssa ja katsoi poikaan, jolla ei ilmeisesti ollut mitään selitystä, mihin luennoitsija ei suhtautunut kovin innostuneesti. Nolotti, vaikka syy ei ollut minun, joten menin vielä luennon jälkeen pyytämään anteeksi myöhästymistäni. Luennoitsija naurahti hyväntahtoisesti ja totesi, että tämä on luento, laskarit ovat niitä, joissa pitää ehdottomasti olla ajoissa. En halua edes tietää, mitä käy, jos laskareista myöhästyy.

Tähän mennessä en tajua kursseista paljon mitään, mutta ei ilmeisesti kovin moni muukaan. Saa siis jälleen nähdä, miten tämä tästä lähtee kehittymään. Ilmeisesti käsittelemme ainakin tietokantoja, se on kivaa, siinä on loogisia symboleita.

Laskareita ei ensimmäisellä viikolla ole, joten meillä on kaiket päivät pelkkiä luentoja. Eilen aamulla approa vastaavan tapahtuman jälkeen oli kyllä surrealistinen fiilis, kun luentosali oli kahdeksalta täynnä. Kaikki tosin nukkuivat, mutta ilmeisesti se on ihan sallittua. Kukaan ei sen sijaan juuri juttele, puhumattakaan kahvin juomisesta tai neulomisesta. (Arnalle tiedoksi: appro on semmoinen, että mennään saman illan aikana useaan baariin peräkkäin ja se on sitten kivaa.)

Aika ajoin on kyllä ikävä Analyysi I:n luentoja, kun meitä neuloi välillä eturivissä neljäkin tyyppiä vierekkäin, Lauri tuli aina vartin myöhässä ison kahvin kanssa ja alkoi kysellä paljon kysymyksiä, ja Oikkonen vastaili niihin mielellään. Kerran Oikkonen selitti jotakin esimerkkiä toteamalla, että ”kissojakaan ei viedä koiranäyttelyyn”, johon me Eevan kanssa reagoimme spontaanisti maukumalla. Oikkonen huvittui ja totesi, kuinka ”taakse ei ehkä kuulunut, mutta täällä edessä on mahtava kissakuoro kuin suoraan Aristokatit-elokuvasta”. Oi niitä aikoja. (Ymmärrätte ehkä, miksi arvostan matemaatikkohuumoria.)

Luentojen lisäksi olen osallistunut valtavaan määrään orientoivaa ohjelmaa, josta kerron ehkä tarkemmin myöhemmin. Tiivistän tässä vain, että maanantain appron yhteydessä leikimme muun muassa yksisarvisia tämän tahtiin. Vaikuttaa siltä, että myös paikallinen käpistelijähuumori kelpaa.