Olen huijannut teitä kaikkia. En oikeasti asu tai opiskele
Lyonissa. INSA de Lyon sijaitsee nimittäin Villeurbannessa, joka on vähän kuin
Lyonin Espoo, paitsi että kunnan rajaa ei huomaa mistään. Tänne ei tarvitse
ostaa seutulippua, samat kaupunkipyörät toimivat ja rajan tällä puolella
sijaitsevat yliopistot nimittävät itseään myös Lyonin yliopistoiksi.
Yliopiston sijainti määrää asuinpaikkani, koska asun täällä
yliopiston kampuksella. Viime viikolla pääsin vihdoin muuttamaan pysyvään
asuntooni, ja tykkään siitä kamalasti. Ensinnäkin asun yksiössä, joten enää ei
tarvitse herätä joka yö kello kahdelta siihen, kun entinen kämppikseni ottaa
lääkkeen Venezuelan aikavyöhykkeen mukaisesti. Toisekseen asunto on mukava,
suhteellisen järkevästi kalustettu ja siinä on kauniit keltaiset seinät.
Vaihtarina elää melkein automaattisesti modernia
downshiftaajan unelmaa tavaramäärän suhteen. Voisin luetella tähän kaiken
tavaran, joka minulla on, ja luultavasti postauksesta tulisi edelleen luettavan
pituinen. Hiukan yleistäen minulla on:
- - puhtaita vaatteita vähän yli kahdeksi viikoksi
ja kahdet kengät, sekä yhdet juoksulenkkarit
- - kosmetiikkaa, kuten aurinkorasva, hammastahna ja
deodorantti, sekä pyyhe ja kynsisakset
- - seitsemän kirjaa, joista yksi on ranskan
kielioppi, ja yksi päiväkirja
- - neulepuikkoja ja yksi melkein valmis kaulaliina
- - avaimet, kännykät ja sen sellaiset
- - tietokone (ja
ihan paras minikaiutin, kiitos lainasta, Arna!)
- - siivousvälineitä, kuten harja ilman rikkalapiota
(meidät ohjeistettiin jakamaan
ensimmäisessä huoneessa ollut siivousvälinesanko, ja kämppikseni vei
rikkalapion)
- - muistiinpanovälineet
- - keittiötarvikkeita, eli täsmennyksenä kattila,
paistinpannu, 4 lautasta, 2 kahvikuppia, kuudet normaalit aterimet, 2 vähän terävämpää
veistä, paistinlasta ja viinipullonavaaja
- - herätyskello
Astioista suurin osa on Henrin ansiota, koska Henri kävi
täällä ja innostui vertailemaan kaupassa halvimpien haarukoiden hintoja, mitä
en olisi itse jaksanut koskaan tehdä, joten olisin jatkanut muovilusikoilla
syömistä hamaan tulevaisuuteen. Kampusasunnot olivat onneksi kalustettuja, ja
olin myös onnekas päästessäni varsin isoon yksiöön. Minulla on siksi sänky,
hylly, kaksi pöytää ja kaksi tuolia. Jossain vaiheessa pitäisi hankkia vielä
leikkuulauta ja keittiöpyyhe, mutta muuten minulla alkaa olla kaikki
tarpeellinen. (Tai riippuu tietysti
siitä, mitä pitää tarpeellisena, Harry Pottereita alkaa olla jo ikävä.)
Asunnossa on netti, onneksi, mutta se on niin hidas, että olen siirtänyt tämän postauksen julkaisemista kohta jo kaksi viikkoa siinä toivossa, että jaksan joskus ladata kuviakin. Päätin nyt, että en ihan vielä jaksa tehdä sitä, anteeksi.
Tähän mennessä on ollut myös hauskaa asua alle viiden
minuutin kävelymatkan päässä ranskanluokasta ja varsin lähellä kaikkia ihmisiä,
jotka täältä tunnen. Saa nähdä, muuttuuko mieli, kun ihmiset alkavat pitää
bileitä viikolla pitkin käytäviä ja ikkunan alla. Tai onhan niitä jo nyt, mutta
vielä ei tarvitse opiskella mitään liian vaikeaa, joten se ei merkittävästi
haittaa.
Tai no, itse asiassa ranskankurssilla on välillä ihan
riittävän vaikeaa. Tänään harjoiteltiin nasaaliäänteitä, kuten vaikka sitä,
että sain (terve), saint (pyhä) ja seins (rinnat) ääntyvät samalla tavalla, eli s + nasaali-e, sans (ilman), sang (veri), sens (aisti)
ja sent (tuoksu) myös keskenään
samalla tavalla, eli s + nasaali-a, ja kombinaatiolla s + nasaali-o ääntyvät son (ääni) ja sont (ovat). Mutta on kurssilla kivaakin, olen oppinut muun muassa,
ettei pidä sanoa comme si comme ça
jos ei halua kuulostaa ulkomaalaiselta, ja että Kiinassa ei ole
maahanmuutto-ongelmaa, koska ei ole maahanmuuttoakaan.
Kiinasta puheen ollen sielläkin lauletaan lastenlaulua
Jaakko-kullan sävelellä, mutta sanat kuuluvat vapaasti kääntäen: ”On kaksi
tiikeriä, toisella ei ole silmiä, toisella ei ole korvia, ne juoksevat kovaa.”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti