Adan kootut vinkit vaihtoon lähtijälle

elä huoli huomisesta/mieti murehia/nauti neito ajastasi/neito nuori

Varmaan kaikki ne, jotka eivät ole kavereitani mutta ovat silti päätyneet tätä blogia lukemaan, ovat itse lähdössä vaihtoon tai olleet vaihdossa tai harkitsevat vaihtoon lähtöä jossakin vaiheessa. Juuri teitä ajatellen halusin koota tähän loppupäivitykseen vinkkejä vaihtoon lähteville. Vinkit perustuvat aitoon Adan kokemukseen, mutta disclaimer, voi silti olla olemassa tilanteita ja maita joissa asiat eivät toimi niin kuin näiden vinkkien perusteella luulisi.

1.     Kysy apua

Tämä on kaikista tärkein neuvo ihan kaikille ja kaikkialla universaalisti vaihtoon ja muutenkin ihan mihin tahansa lähteville (vai keksittekö vastaesimerkkiä?), nimittäin aina kannattaa kysyä apua. Jos eksyt, kysy tietä, jos et ymmärrä jotakin, kysy sen merkitystä, kun asioiden hoitaminen takkuaa, pyydä apua virkailijalta ja toiselta virkailijalta ja muilta asioijilta ja kaikilta, kun et ymmärrä jotakin koulussa, pyydä opettajalta ja kurssikavereita selitystä, minkä tahansa ongelman tai epäselvyyden kanssa kannattaa aina pyytää apua. Tämä on varmaakin tärkein asia, minkä olen oppinut tämän vuoden aikana. Ihan liian usein ajattelen, että pyytämällä apua häiritsen tai olen nolo tai muuten tiellä. Sitä ei kuitenkaan kannata murehtia yhtään. Jos joku ei halua auttaa, se tulee kyllä ilmi. Ja kysymällä voi vain voittaa, koska siten asia voi selvitä, toisin kuin kysymättä jättämällä, jolloin asia ei selviä ehkä koskaan.

2.     Älä hätäile

Koska asiat eivät kuitenkaan suju niin kuin luulit. Tai jotkut asiat sujuvat, mutta monet eivät. Kannattaakin ruveta sopivan epäluuloiseksi, jos kaikki tuntuu menevän liian putkeen. Koska kaikki ei mene niin. Mutta ei hätää. Kyllä kaikki selviää. Tai jos ei selviä, voit aina palata kotiin. Jos pelottaa, mieti, mikä olisi pahinta, mitä voisi tapahtua. Voisit esimerkiksi löytää itsesi keskeltä Ranskan maaseutua ilman passia ja rahaa ja joudut pummaamaan kyydin Suomen konsulaattiin, jotta asiasi alkavat selvitä. Ei kannata sitäkään pelätä turhaan, etsit vain lähimmän poliisin, joita on Ranskassa tiheässä, ja hoet että Finlande, Finlande, niin kyllä ne ennemmin tai myöhemmin keksivät viedä sinut suurlähetystöön.

3.     Mieti, miksi lähdet vaihtoon

Tämä on nyt oikeasti tärkeää. Vaihtoon lähdetään nimittäin hyvin erilaisista syistä. Omista lähtösyistä kannattaa olla tietoinen, koska siten saa vaihdostaan enemmän irti. Aika tyypillinen tapaus on esimerkiksi opiskelija, josta on hauska päästä ulkomaille, tutustua uusiin ihmisiin ja kartuttaa kielitaitoa. Tässä tapauksessa kannattaa tietysti mennä mahdollisimman moniin tapahtumiin mukaan ja jutella rohkeasti uusille tyypeille, jotta saa kavereita. Mutta on vaihtoon lähdön motiiveita muitakin: CV-merkintä; pääsy pois Suomesta ja ehkä jostakin ikävästä elämäntilanteesta; halu päästä johonkin tiettyyn kaupunkiin tai maahan, koska siellä on mahdollisuus nähdä hyviä musikaaleja/harrastaa laitesukellusta/käydä joka viikonloppu laskettelemassa/asua lähellä seurustelukumppania/kerryttää työkokemusta kyseisestä paikasta/olla rannalla lämpimässä säässä (rayez la mention inutile). Jos vaihdon pääsyy on opiskelu, kannattaa ottaa paljon kursseja ja panostaa niihen, jos taas biletys, kannattaa etsiä uusia bilekavereita ja mennä mukaan kaikenlaisiin Erasmus-juttuihin.

Tämä kaikki voi kuulostaa ihan itsestään selvältä, mutta ei se ole. Minulla esimerkiksi oli tarkoituksena oppia puhumaan hyvää ranskaa, tutustua nimenomaan ranskalaisiin ja ranskalaiseen systeemiin, syödä hyvää ruokaa ja matkustella. Sain kuitenkin huomata, että tavoitteet olivat osin ristiriidassa keskenään: otin heti alkuun paljon kursseja, mikä edesauttoi huomattavasti muihin ranskalaisiin tutustumisessa ja ranskan oppimisessa, mutta vähensi tehokkaasti matkustelua alkuperäisiin suunnitelmiin nähden. Noin puolivälissä vaihtoa huomasin vähän pettyneeni myös siihen, että en ollutkaan mukana kansainvälisessä Erasmus-porukassa ja käynyt näiden kanssa juhlimassa. En ollut varsinaisesti kaivannut sitä, mutta jotenkin silti olettanut, että viettäisin vaihtoaikani niin stereotyyppisellä tavalla ja siksi hämmentynyt. Omien tavoitteiden tiedostaminen auttoi käsittelemään tunnetta.

Helposti voi tulla tunne, että joku toinen vaihtari haaskaa vaihtoaikansa istumalla kotona ja juttelemalla joka päivä Skypessä seurustelukumppaninsa kanssa tai puhumalla huonoa englantia espanjalaisille tutustumatta koko vuoden aikana yhteenkään ranskalaiseen. Mutta jos he ovat tulleet vaihtoon syödäkseen juustoja, levätäkseen vuoden kotimaansa kuvioista ja lasketellakseen halvemmalla, vaihto voi silti heidän kannaltaan olla ihan onnistunut.

4.     Ole yhteydessä kotiin, mutta pääasiassa silti vaihdossa

Edellisestä kappaleesta huolimatta en suosittele kellekään jokapäiväisiä maratonpuheluita kotiin. Tekniikka on lyhentänyt kansainvälisiä kommunikaatioetäisyyksiä verrattuna sellaiseen tilanteeseen, josta minä en tiedä mitään (koska kännykät ja netti yleistyivät ollessani ala-asteella, enkä edes kykene hahmottamaan, miten ennen niitä pärjättiin, samalla tavoin kuin tuntuu uskomattomalta, että joku on kyennyt asumaan vuorilla ennen moottoriajoneuvoja). Riskinä tiiviissä yhteydenpidossa on se, että jotakin vaihdossa koettavaa menee ohi. Itseään ei kannata väsyttää pakkonauttimalla jokaisesta mahdollisuudesta tilaisuudesta, mutta ainakin aluksi kannattaa yrittää olla avoin uudelle. Siltikään koko vaihtoa ei kannata viettää nettilakossa. Vaihdossa voi olla välillä ikävää ja hankalaa, ja kotijoukot voivat siinä asiassa tukea. Sitä paitsi on kivempi tulla takaisin Suomeen, kun ei ole hylännyt kaikkia kavereitaan. (Tosin jos joku alkaa siitä mököttää, että toinen ei vaihdon aikana vastaillut kovin nopeasti viesteihin, niin sellaisesta takertujakaverista voi olla parempikin päästä eroon.)

5.     Puhu paikallista kieltä

Siis jos tarkoituksesi on oppia sitä. Vieraan kielen puhuminen tuntuu aluksi epämukavalta, jos kielitaito on yhtään heikohko. Ei kuitenkaan kannata ajatella, että ranskaa alkaa puhua sitten, kun sitä osaa, ja siihen asti puhuu englantia. Kannattaa heti aloittaa sillä ranskalla ja puhua sitä joka väliin. Aluksi kukaan ei ymmärrä sinua etkä sinä ymmärrä ketään, ja kommunikointi on tuskallista ja tunnet olosi tyhmäksi ja pelkäät, ettet pääse kursseista läpi, kun en tajua opettajan puheesta mitään. Tunne helpottuu muutamassa viikossa, vaikkei se ehkä mene koskaan kokonaan ohi. Tuntuu helposti myös siltä, ettei ole parissakaan kuukaudessa oppinut mitään, vaikka oikeasti on omaksunut kieltä vaikka kuinka paljon: omaa aiempaa tasoa on nimittäin vaikea arvioida. Kannattaa säästää esseitään ja vihkojaan vertailla osaamistaan niihin, niin huomaa kehittyneensä. Jos ranskaa ei ala puhua heti, on riskinä, että jämähtää englantiin koko vaihtoajaksi: ihmisistä on hämäävää vaihtaa sitä kieltä, jota he jonkun kanssa käyttävät. Ranskalaiset onneksi puhuvat mielellään ranskaa (tai siis pelkäävät englannin puhumista), joten he jaksavat usein selittää asioita yksinkertaisesti mieluummin kuin vaihtavat englantiin.

6.     Mene mukaan

Siis kaikkeen mihin vain jaksat. Itse onnistuin vaihdon aikana tutustumaan varsin moniin ranskalaisiin, juuri niin kuin toivoinkin, ja iso osuus siitä johtuu puhtaasti siitä, että ensimmäisellä kouluviikolla yliopisto järjesti integraatio-ohjelmaa, ja minä menin mukaan joka ikiseen tilaisuuteen, vaikka en tajunnutkaan mistään mitään. Sitä kautta tutustuin muutamaan tyyppiin, joiden kautta taas tutustuin muutamaan muuhun, ja nyt minulla on ranskalaisia kavereita. Jos jännittää, kannattaa koettaa bongata joukosta ne, jotka itse ovat olleet ulkomailla tai suunnittelevat sinne lähtöä. He tulevat juttelemaan ihan vain siksi, että olet suomalainen, siis ihan samoin kuin sinäkin haluat jutella heille siksi, että he ovat ranskalaisia. Sitä paitsi itsestä ja Suomesta kertominen on usein sellaista asiaa, jonka sanastoa jo enemmän tai vähemmän osaa, toisin kuin abstraktit Ranska-aiheiset jutut.

7.     Ota papereita mukaan

Syntymätodistus on Ranskassa hyödyllinen esimerkiksi asumistuen anomisessa. Sen saa maistraatista suoraan Ranskaksi ja se maksaa muutaman kympin. (Se ei siis ole se vaaleanpunainen synnytyssairaalassa oleva kortti, jossa lukee vauvan sukunimi, pituus ja paino, kuten aluksi luulin.) Ota kaikki mahdolliset vakuutustodistukset ja yliopistopaperit mukaan. Suurinta osaa niistä et tule koskaan ikinä tarvitsemaan, mutta on vaikea tietää etukäteen, mitä. Anna kaikki muut paperit säilytettäväksi jollekin viitseliäälle ja luotettavalle ihmiselle Suomessa. Jos tarvitsetkin niistä jotakin, voit aina pyytää niistä skannit. Passi kannattaa joka tapauksessa skannata ja kuva meilata itselleen. Jos se häviää, niin siten tiedot ovat ainakin tallella.

Ja toistan vielä: Tärkein neuvo on, että kysyt sitä apua. Siten asiat selviävät. Toisiksi tärkein neuvo on, että pidä hauskaa. Siksihän olet vaihtoon luultavasti lähtenyt. Tai vaikka olisit lähtenyt vaihtoon puhtaasti CV-merkinnän takia, voit saman tien pitää hauskaa, kun nyt kerran vaihdossa olet!

(Voit aloittaa avun kysymisen laittamalla minulle meiliä osoitteeseen ada piste hyvarinen miukumauku helsinki piste fi! Olen hyvä neuvomaan Ranskaan tai Erasmus-vaihtoon liittyvissä jutuissa, mutta voit myös kysyä mitä vaan, jolloin vastaan mitä vaan.)