Koskin färsaarelaisen ihmisen jalkaa!

herr Sinklar drog oversalten hav/ till Norge hans kurs monne stande/ blant Gudbrants klipper han fant sin grav/ der vanked så blodig en pande /vel opp för dag, de kommer vel overden hede

Koska lähtökohtaisesti minusta on kivaa, että Suomi on kaksikielinen maa, päätin käydä tukemassa suomenruotsinkielistä musiikkia ostamalla lipun Finntrollin keikalle.

No ei, oikeasti halusin puhtaasti mennä kuuntelemaan folkmetalia livenä, Lyonissa! Etenkin kun Finntrollia ennen esiintyivät minulle ennestään tuntematon islantilainen folk-metal-yhtye Skálmöld ja etenkin minun varsin hyvin tuntemani färsaarelainen samaa genreä edustava Tyr.

(Anteeksi Maria, tiedän että tulit kateelliseksi.)

(Tunnen useita Marioita, joten jos olet Maria etkä tullut kateelliseksi, et ole se Maria, jolle puhun.)

(Niin ja tämä ei ole poliittinen blogi, mutta kielipolitiikasta minulla on aina asiaa. En ole ihan varma, mitä mieltä olen pakkoruotsista, mutta vastustan sitä vastustavaa kansalaisaloitetta, oikeastaan kaikkia niistä, koska kaikki, joihin olen törmännyt, ovat olleet niin huonosti valmisteltuja.)

Tarkemmin sanottuna päädyin keikalle, koska kurssikaverillani oli eräänä päivänä Ensiferum-huppari päällä. Menin tietysti puhumaan hänelle, koska Ranskassa jo metallin kuuntelu on Suomeen verrattuna aika rajallista, saati sitten vielä Ensiferumin, joka on paitsi folk metalia yksi kaikkien aikojen lempibändeistäni. Keskustelun aikana tuli ilmi, että Finntroll on tulossa pian Lyoniin ja että INSAsta on lähdössä porukkaa sitä katsomaan – ja minut kutsuttiin mukaan.

Eilen illalla koulun loputtua puoli tusinaa INSAlaista lähti siis katsomaan kyseistä keikkaa. Ajelimme paikalle mukavasti metrolla ja saavuimme melko pieneen konserttitilaan. En itse käy keikoilla melkein koskaan, joten hämmennyin siitä, että Skálmöld soitti jo täyttä vauhtia puoli kahdeksan aikoihin, kun alkamisajaksi oli merkitty klo 20. Islantilaisen yhtyeen lopetettua siirryimme ryhmänä lähemmäs lavaa. Koska tila oli sen verran pieni – arvoisin yleisöä olleen noin 100 – pääsimme helposti suunnilleen kolmanteen riviin. Lava oli niin matalalla, että sille olisi voinut kiivetä yleisöstä, onneksi kukaan ei lähtenyt kokeilemaan. Olen nähnyt Tyrin kerran aikaisemmin Tuska-festivaaleilla vuonna 2008 tai 2009 (en oikein muista, siitä alkaa olla jo aikaa) ja silloin yhtye ymmärrettävästi soitti vähän suuremmalla lavalla suuremmalle yleisölle.

Yhtyen näkeminen läheltä on ilmeisesti siitä seuraava etu, kun kerrankin kuuntelee underground-musiikkia. (Koin ainakin olevani hyvin underground, toisin kuin Suomessa. Lisäksi olin cool ihan vain koska olin Suomesta, se oli hienoa!) Keskemmällä yleisöä joku porukka alkoi musiikin voimasta riehua, ja pienenä tyttönä liikuin vellovan yleisömassan seassa luontevasti melkein ensimmäiseen riviin. Aina, kun Heri Joensen tuli jalkaansa sooloillessaan lavan etuosan vahvistinta vasten, mietin, kehtaanko koskea siihen. Toisaalta en yleensä fanita ketään julkkista niin, että minua erityisesti kiinnostaisi koskea kenenkään jalkaan, mutta toisaalta toista tilaisuutta ei ehkä tulisi. (Fanitan ehkä kuitenkin, salaa.) Lopulta kompromissina pidin kättä hevi-asennossa ja osuin muka vahingossa laulajan kenkään, jolloin tämä jopa siirsi jalkaansa spontaanisti hiukan. (Olinpa ovela!)

Tyr soitti mielestäni liikaa kappaleita uudelta levyltään (koska kaikki yhtyeen parhaat kappaleet ovat niiltä levyiltä, jotka on julkaistu ennen kun näin bändin Tuskassa), mutta olin kamalan iloinen siitä, että Sinklars Visa oli päässyt tracklistille. (Joku ei-Tyr-fani kaverini on voinut kuulla kyseisen kappaleen alun soittoäänenäni.)

Finntrollin kappalevalinnoista en osaa sanoa, koska en oikeastaan kuuntele kyseistä yhtyettä. Elin itse asiassa pitkään siinä uskossa, että kyseessä on jonkinlainen huumoribändi (todistus: suomalainen metalliyhtye laulaa ruotsiksi), mutta Wikipedia valaisi minua (todistuksen osoittaminen vääräksi: bändissä onkin suomenruotsalaista porukkaa). (Opin Wikipediasta muuten myös, että olen ilmeisesti nähnyt Tyrin vuonna 2008 eikä 2009, kyllä internet on ihmeellinen.) Tietysti joku voi sanoa, ettei pitäisi kovin vakavana humppametallia peikonkorvat päässä soittavaa porukkaa, mutta kuitenkin.

Meininki oli joka tapauksessa varsin villi (yhdessä vaiheessa jonkun yleisöihmisen jalka osui käsivarteeni ja se tuntuu vieläkin vähän) mutta erittäin hyvä. Olenkin muodostanut teorian, jonka mukaan humpan, metallin ja suomenruotsin yhdistelmä on hyvä lääke koti-ikävää vastaan.

Mietin muuten myös seuraavaa: Tiedetään, että Finntroll tekee humpasta metallia ja Eläkeläiset puolestaan metallista humppaa. Jos siis Finntrollin ja Eläkeläiset yhdistäisi, saataisiin varmaankin jonkinlainen musiikillinen neutraalialkio.